Lahjaksi arvokkainta

Tarkkaa tasa-arvoa

Mitä enemmän ikää kertyy mittariin, sitä paremmin olen alkanut ymmärtää ajan arvon. Olen tehnyt töitä osa-aikaisesti omasta tahdostani nyt jo pian neljä vuotta – siitä asti, kun esikoisemme aloitti koulun. Raaka tosiasia on, että rahaa voi aina tehdä lisää, mutta mistään emme saa lisää tunteja vuorokauteemme. Tässä asiassa olemme jokainen täysin tasa-arvoisia ja samalla viivalla suhteessa toisiimme.

Nykypäivänä tuntuu, että ihmisen ajasta on tullut jopa rahaa tärkeämpi resurssi. Voisiko kevään juhlien lähestyessä miettiä, ilahtuisiko päivänsankari yhteisen ajan muodossa annetusta lahjasta?

Muistot puhkeavat kukkaan

Monelle ikääntyvälle oma tupa ja pihamaa ovat valtavan tärkeitä. Talossa ja pihalla näkee oman kätensä jäljen, työnsä tuloksen, ja voi kokea pystyvyyden tunnetta. Kasvikunnassa näkee vuodenajan vaihtelun ja vuotta rytmittävät tutut askareet. Tiedän omienkin mummujeni jo odottavan viherpeukalot syyhyten sitä kukkaloistoa, jonka kevät tuo tullessaan.

Kun ikä alkaa painaa, ei kaikkeen välttämättä kykene enää yksin. Mikä voisikaan olla parempi lahja, kuin tarjota apua puutarhanhoitoon tai aidanmaalaukseen? Yhteisen puuhastelun lomassa saa usein kuin varkain kuulla tarinoita läheisen elämän varrelta ja tutut askareet ja tuoksut saattavat herättää eloon muuten jo multaan hautautuneita muistoja.

Tuoksumuistin sanotaan olevan ihmisen paras muisti. Jokainen meistä − vaikka ei varsinainen puutarhatonttu olisikaan − pystyy hetkessä palauttamaan mieleensä kostean mullan tai tuoreen sahanpurun tuoksun.

Osa kansallista identiteettiä

Meidän suomalaisten elämässä luonto on kautta historian näytellyt suurta roolia. Yhteyttä luontoon haetaan tänä päivänä kaupungeissakin siirtolapuutarhojen ja trendaavan hyötykasvien kotiviljelyn muodossa. Luonto näkyy suomalaisten elämässä myös aineettomana kulttuuriperintönä, kuten juhlaperinteissä ja taiteessa, virkistys- ja työpaikkana sekä perinnehoidoissa, joita niitäkin edelleen harjoitetaan.

Luonnon positiivisista terveysvaikutuksista putkahtelee tutkimustietoa tasaiseen tahtiin. Vaikka et lähtisikään varaamaan itsellesi aikaa märkäkuppaukseen, jo kävelyretki lähiluonnossa tuottaa tulosta.

”Jo lyhytkin luonnossa oleskelu palauttaa stressistä, lisää energiaa ja parantaa mielialaa. Se voi parantaa myös tehtäväsuoriutumista ja tarkkaavuutta. Luonnon terveyshyödyt on tunnistettu mielenterveyden lisäksi myös monissa kansansairauksissa, kuten sydän- ja verisuonisairauksissa. Merkittävä terveysvaikutus on myös immuunipuolustuksen vahvistuminen.” Toteaa Duodecimin Terveyskirjasto (Luonnosta mielenterveyttä, kuntoa ja elämänlaatua - Terveyskirjasto)

Luodaan yhdessä uutta

Liikkumisen vaikeutuessa, eivät vaellukset metsän siimekseen välttämättä tule enää kysymykseen. Onneksi stressiä voi lievittää myös oman pihan suojissa.

Itse en ole koskaan ollut erityisen innokas puutarhan hoitaja, mutta ne kerrat, kun olen vetänyt puutarhahanskat käteen ja alkanut kitkeä rikkakasveja, ovat istutuksetkin saaneet pitää varansa, niin innokas nyppijä on ollut liikkeellä (toki lajintuntemuskin on ollut hieman hakusessa). Harva asia tuottaa samanlaista mielihyvää, kuin vasta kitketty kukkapenkki. Ehkä kasvien maailma vielä nielaisee minut eläkepäivilläni – ken tietää.

En lainkaan ihmettele niitä, jotka saavat uutta energiaa ja toivoa kevään tullen. Luonnon parissa puuhailussa saa olla osa uuden luomista ja seurata, miten talven runtelemasta maasta puskee uutta elämää. Entäpä jos tänä keväänä antaisit lahjaksi aikaa, matkan vanhoihin muistoihin ja uusia yhdessä luotuja muistoja?

Jos tunnet epävarmuutta kuokkaan tarttumisessa, voit käydä täältä kurkistamassa Yhteishyvän vinkit aloittelijalle: Aloittelevan puutarhurin ABC - Näin pääset alkuun | Yhteishyvä

-Pauliina Kukkonen-

Kirjoittaja on sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, äiti, vaimo ja yrittäjä Etelä-Pohjanmaalta. Blogiteksteissä Pauliina pohtii elämään ja ikääntymiseen liittyviä teemoja vaiherikkaan elämänsä tuomalla syvyydellä.